Kotona jälleen

Hahahahaaaaa! 6 viikkoa reissausta, paljon uusia kaupunkeja ja nähtävyyksiä ja paljonpaljonpaljon uusia ihania ja kummallisia kokemuksia takana. Suomessa olen ollut jo lähes kuukauden ja töissäkin jo kolmisen viikkoa. Aika menee hurjaa vauhtia arjen rullatessa eteenpäin omalla painollaan. Sateisena päivänä voisi vihdoin olla aika aloittaa jo kauan sitten luvattujen matkakertomusten kirjoittaminen.

Matkasta viimeiset kolme viikkoa sujui Kiinassa, nettisensuurin luvatussa maassa. Toisaalta oli vapauttavaa olla ilman facebookkia, twitteriä, googlea, youtubea, blogeja sun muita, mutta toisaalta esimerkiksi sähköposti olisi kiva ollut tarkistaa etenkin lennon lähestyessä. Mutta hyvin siitä selvittiin! Eikä ero nettimaailmasta nyt niin kauhealta tuntunut. Yllättävän vähän sitä tapahtuu netissä kuitenkaan. Eikä me toisaalta lähdetty reissuun olemaan vain netissä. :)

Mutta jos aloittaisi matkakertomusten kirjaamisen aikajärjestyksessä. Tämä postaus olkoon pieni kooste menneestä, ihan vain omien ajatusten selkiyttämiseksi jos ei muuten. Varsinaiset reissukokemukset sitten omissa postauksissaan, ettei yksi postaus veny aivan liian pitkäksi.

Venäjällä hengattiin noin 2,5 viikkoa. Reissattiin paljon junassa ja yötä oltiin yhteensä 5 eri kaupungissa (Pietari, Moskova, Kazan, Irkutsk ja Ulan Ude) ja muutama tunti junan vaihtoa odotellessa ihmeteltiin menoa myös Jekaterinburgissa. Matkalla mongerrettiin alkeellista venäjää, tavattiin aivan ihania kanssa-reissaajia ja järkytettiin myös jonkin verran paikallisia ja maisteltiin paikallisia ruokia.

Ei matkattu minuuttiakaan kuuluisassa Rossija-junassa, jota turistit suosivat. Ostettiin joku yhteysväli etukäteen netistä, mutta muuten junaliput ostettiin Pietarin ja Moskovan asemilta. Kuultiin, että pääsääntöisesti koittavat laittaa turisteja samaan vaunuun, mutta mutta yleensä meidän junavaunuissa ei ollut kuin paikallisia matkustajia. Joillain asemilla junan pysähdellessä kuultiin laiturilla ulkomaankielistä puhetta, joten kyllä niissä junissa muitakin turisteja oli!

Pisin junamatka oli kestoltaan 55 tuntia. Aika meni yllättävän kivuttomasti ja hurjan nopeasti. Muuten meidän junailut oli vain yhden yön etenemisiä, plus päivät toki siihen päälle.

Junan lisäksi matkattiin yksi etappi tämmöisellä kulkuvälineellä. Huomatkaa Din luottavainen ilme! :D 12 tuntia moisessa autossa, ilman turvavöitä tai mitään, Ulan Udesta Ulan Batoriin. Olipahan muuten kokemus, mutta sainoisin että kannatti!

Venäjältä päästiin turvallisesti Mongliaan, jossa oltiin kolme yötä Ulan Batorissa. Ehdottomasti liian vähän aikaa! Mongoliaan pitää päästä vielä joskus uudestaan pitemmäksi aikaa, niin paljon jäi koettavaa ja nähtävää. Ulan Bator kaupunkina nyt ei minusta ollut mikään erikoinen, mutta Mongoliassa on paljo muutakin, kuin sen ainoa kaupunki.

Mongoliasta Kiinaan matkattiin taas perinteisesti junalla. Kiinassa oltiin aika tasan 3 viikkoa, joista viikko Xi'anissa Din vanhempien kotona. Muita pysähdyspaikkoja olivat Peking, Nanjing, Suzhou ja Shanghai. Nopeasti meni sielläkin aika! Kiina ei lukeudu mun lemppareihin matkakohteena, mutta ehdottomasti oli kyllä kokemisen arvoinen. Matkasta teki paljon kivemman - tai ainakin helpomman- se, että oli paikallinen kaveri matkassa. Syötiin pienissä paikallisten suosimissa ravintoloissa, joissa ei varmaan oltu ikinä nähtykään turisteja, maistettiin kaikkea kummallista (kuten käärmettä, haita, aasia, ankan räpylää, sian aivoja ja muuta outoa, mitä en Suomessa suostuisi syömään) ja nähtiin paljon kaikkea. Kulttuurina Kiina oli minulle ihan uusi ja outo, ja eri puolilla Kiinaa oli kovin erilaista. Englantia ei Kiinassa osattu juurikaan ja pelkkä kahvinkin tilaaminen ilman Ditä oli haastavaa.

Valokuvia on paljon. Enimmäkseen Venäjältä, kun jossain vaiheessa sitä vain ei jaksanut enää räpsiä kuvia ihan jokaisesta asiasta. Etenkin Kiinassa oli päiviä jolloin ei tullut otettua yhtään kuvia, vaikka nähtiinkin vaikka ja mitä!

Loppukaneettina tälle postaukselle todettakoon, että kannatti lähteä reissuun. Hetkeäkään en kadu, vaikka reissuväsymystä olikin havaittavissa loppumatkasta. Suosittelen kaikille trans-Siperiaa. Matkaa on paljon romantisoitu ja vaikeuksia liitoiteltu. Reissussa pärjää kyllä hyvin - pärjättiinhän mekin :)

Heihei Venäjä

Reilut pari viikkoa takana Venäjällä, vielä yksi yö hostellissa ja
huomenna aamusta suunnataan kohti Mongoliaa. Meidän oli tarkoitus mennä bussilla Ulan Udesta Ulan Batoriin, mutta

Eka ja vika junayö Venäjällä vietettiin kolmannessa luokassa

PayPal ei suostunut yhteistyöhön (katsoivat että tehdään Venäjällä rahansiirtoa, niin tarkoittaa varmasti sitä, että joku on hakkeroinut tilin. Pistivät tilin kiinni ja vaativat todistusta henkilöllisyydestä, eikö rahansiirtoa tietenkään tapahtunut. Lopulta kun saatiin liput maksettua, niin kaikki liput olikin loppuneet kyseiseen bussiin ja rahat palautettiin tilille).

Muuten ei olisi niin justiinsa olla vaikka yö tai pari pidempään Venäjällä, mutta Sabinen viisumin voimassaolo loppuu huomiseen. Onneksi vaihtoehtoinen kyyti (joskin vähän tyyris sellainen) järjestyi hostellin kautta.

Aitoa ja alkuperäistä Siperian rata

Matkan aikana on tullut tähän mennessä opittua, että mun lukiossa opittu venäjän kielitaito rajoittuu yksittäisiin sanoihin ja töks töks -lauseisiin, eli kertauksen paikka! Höh.

Muuten Venäläiseen tyyliin ja olemiseen oppi aika äkkiä, varsinkin kun pääsi pois Pietarista. Pietarissa mulla oli vähän sama fiilis kuin monesti Helsingissä: ihmiset olivat koko ajan kiireisiä ja töykeitä, ja ulkoasu oli liiankin huoliteltu ja mukahienoa. Tosin Helsingin, ja ylipäätään Suomen, palvelukulttuuri onkin sitten ihan eri tasoa ;) Moskovassa meno oli jo sitten paljon leppoisampaa ja mukahienostelevaa vaatetta ja olemusta oli paljon vähemmän. Toki venäläiset pukeutuvat tyylikkäästi Siperiaa myöten, mutta vivahdeeroja löytyy.

Siperiassa tykkäsin muutenkin hengailla, kun oleminen oli paljon leppoisampaa ja välittömämpää. Missä muualla ratikkaan hyppää matkan parikymppinen poika kitaransa ja laulaa (äärettömän hyvällä äänellä) pari laulua? :D

Salakuva laulajapojusta ratikassa Irkutskissa

Käytiin Irkutskissa ollessa yksi päivä myös hurjastelemassa vanhalla, alkuperäisellä Trans-Siperian radalla, ja siellä kanssa pisti yksi pariskunta soitoksi ja lauluksi. Meni matka leppoisasti. Siinä kun niitä maisemia ja kaikenmaailman tunneleira katseli, niin hyvi ymmärtää, miksi sinne on tarvittu paljon työvoimaa ja paljon aikaa.





Ollaan myös tutustuttu hirveän moneen reppureissaajaan, mm sloveniasta, ranskasta, israelista, kiinasta ja italiasta, ja hengailtu ympäri eri kaupunkeja erilaisissa porukoissa. Vaikka mun matkaseura onkin ihan parasta, nii  välillä on kiva hengailla muidenkin kanssa. Ja uusiin tyyppeihin tutustuminen on aina kivaa!

Tabletilla on haastavaa päivittää blogia, niin toivottavasti kuvien paikat on ees jotenkin järkevät. Mongoliasta koitan keritä jonkun päivityksen tekemään, mutta sen jälkeen saavumme nettisensuurin luvattuun maahan, niin saa nähdä onnistuuko päivittäminen ollenkaan. Suomesta sitten joskus muutaman viikon päästä :)

Siperiassa!

Kun päivisin kävelee monta tuntia ympäri uusia maisemia: kaupunkeja, kirkkoja, katetdraaleja, muistomerkkejä ja muita nähtävyyksiä, sekä ihastelee miten uusi ja ränsistynyt voivat olla sulassa sovussa keskenään tai katselee junan ikkunasta alati vaihtuvia maisemia, ei blogia kerkiä juuri ajatellakaan.

Tähähän mennessä on keritty kiertää Pietari, Moskova ja Kazan, Jekaterinburgissa vietettiin tehokas kuusi tuntia junanvaihtoa odotellen, ja nyt ollaan oltu päivä Baikalin rannalla Irkutskissa. Junassa on oltu sekä lyhyitä yömatkoja kolmosluokassa ja kakkosluokassa sekä lähes kolme vuorokautta yhteen menoon kakkosluokassa. Tosin kaikki halvemmilla yläpedeillä väärinkäsityksen vuoksi, joten kahdessa eri hytissä. Osoittautui muuten kuitenkin lopulta hyväksi asiaksi!

Juna Pietarista-Moskovaan

Siinä vaiheessa kun aikavyöhykkeet vaihtuu aina säännöllisin väliajoin ja pimeä tulee aina vain aiemmin, mutta toisaalta junat luljevat Moskovan ajassa, niin tippuu ihan kärryiltä. Oon tullut siihen tulokseen  että ajalla ei lopulta reissatessa ole niin väliä. Kunhan junaan kerkiää. Perinteinen rannekello on tässä ihan paras apuväline! Varsinkin kun meidän kaikkien kolmen älylaitteet saattaa näyttää eri aikaa.

Jossain vaiheessa kävi mielessä, etttä vitsit kun kuvat on kamerassa mutta blogia päivitän tabilla. Yritän välillä muistaa ottaa tabillakin kuvia. Suurin osa reissujutuista tulee kuitenkin kuvineen päivineen sitten reissun jälkeen, niin paljon helpompaa.

Asemalla ootelemassa junaa

Äiti ja pari kaveria on kysyneet et onko kannattanut lähteä. On. Ehdottomasti. Mennän paikallisilla junilla eikä sillä kuuluisalla Rossija-junalla, jolla suurin osa trans-siperian reissaajista menee, niin meiän kokemukset jonkin verran eroaa monista muista kertomuksista vastaavasta matkasta.

Junassa ollaan törmätty kaikenlaisiin mielenkiintoisiin tuttavuuksiin. Suurin osa ei puhu englantia, mutta yrittää kovasti kuitenkin selittää jotain. Kazan-Jekaterinburg -pätkällä samassa hytussä meidän kanssa oli mies, joja olu vähän hämmentynyt meistä. Yleensä hänellä on samassa vaunussa kuulemma keski-ikäisiä bisnesmiehiä kolmen ulkomaalaisen reissaajan sijaan. Ekä hän ole koskaa  ennen tavannut ketään, joka puhuisi vapaaehtoisesti englantia, ja oli siitäkin kovin hämmentynyt. Hänen englantinsa oli todella hyvää kunha vai sai sanat keksittyä. Ammatiltaan hän on matemaatikko ja professori ja matkan aikan lukikin englanniksi melko haastavaa tiedesanoja vilisevää tekstiä. Ei vain ole koskaan joutunut puhumaan.

Eräs toinen matkaseuralainen, noin 59 vuotias hienompi rouca, kauhisteli miten voidaan olla junassa matkalla kauas kotoa, vaikkei kunnolla osata kieltäkään. Mutta hyvin sitä on selvitty alkeellisella venäjällä ja käsieleillä. Uskon kuitenkin vakaasti siihen, että kaikkialla maailmassa jos menee rahan kanssa kauppaan, niin kauppias haluaa myydä -  oli yhteistä kieltä tai ei.

55h junamatkalka on hyvin aikaa lukea

Euroopassa ja Aasiassa yhtä aikaa!

Siperiassa on kuuma!

Loppukevennys: vaikkei venäjä enää kunnolla taivukaan, niin ollaan Sabinen kanssa opeteltu kiinan alkeita Din opastuksella! Mulla ainakin menee kieli ihan solmuun niitten kaikkien ässien ja ässämäisten äänteiden kanssa.

Pietarissa

Vihdoin saatiin reissu startattua. Eilen matkaseura saapui Suomeen lentäen. Sabinen lento oli sen verran aikaisemmin kuin Din, että päätettiin kierrellä muutama tunti Helsinkiä ja tutustua samalla Suomeenkin. Illasta käytiin vielä koko porukalla saunassa (uusi suomalainen kokemus vieraille!). 

Maanantaina lähdettiin klo 11 starttaavalla junalla kohti Pietaria. Junamatka meni nopeasti passintarkastuksen ja pienen syömisen lomassa. 

Juna-asemalla päätettiin olla reippaita ja kävellä kaikkien kantamusten kanssa hostellille. Matka kesti n. 40 minuuttia ja lopussa vielä käveltiin karunoloiset kivirappuset neljänteen kerrokseen. Suoraa julkisten yhteyttä ei tähän meidän hostellille ollut, joten ajallisesti oli sama kävellä. 

Illalla  vielä kävkäveltiin kaupungilla, syötiin borssikeittoa ja täytettyjä blinejä ja käytiin kaupasta hakemassa ilta- ja aamypala tarpeita. Ksatoi kaatamalla joten ei paljpn viitsitty kävellä ympäriinsä muutenkin väsyneinä.

Hostellin henkilökunta on mukavaa ja hostelli vaikuttaa kohtuu hyvältä.  Ja keittiö on punainen, niin voiko tästä mitään huonoa sanoa!  Aivan ihana keittiö, nopeasti otettu kuva ei tee oikeutta!

Muuten sitten jotakuinkin samaan aikaan kuin rajan ylitys tapahtui, hajosi puhelin (luulee koko ajan olevansa laturissa ja pitää koko ajan semmoista ilmoitusääntä ja skannaa mediaa eikä siis kameraa voi käyttää eikä kuvia katsella) ja iltaisen sateessa kävelyn jälkeen kun otin kenkiä pois jalasta, kuului risahdus ja totesin kengissäni olevan nyt iso reikä. Että näin alkumatkasta täytyy lisätä ostoslistalle uudet kengät ja kiinasta katsella josko löytyisi halvahko puhelin.

Onneksi tuli otettua tabletti mukaan niin voi vaihtaa puhelimpuhelimen simkortin siihen jos kokonaan lakkaa toimimasta.